Latoremppaa

Ladon rempan oli pakko alkaa edistyä, kun räjäytin siitä toisenkin seinän auki.

 Ja sitten kun se oli revitty auki, niin pitihän se saada kiinnikin.

 Ja sitten kun seinät oli valmiina, niin piti saada kohtuu nopeasti maalia päälle, että hevoset ei kerkeä maistelemaan seiniä.

 Ja sitten sen kolmannen seinän kohdalla se maalipurkin jämä loppui tietysti kesken.

 Kuinkahan pienissä puteleissa punamaalia saa? :)
Ja kuten näkyy, kattohommia ois seuraavaksi vähän ohjelmistossa.

Jouhikoru ja nahkapäitsien korjausta

Pipo ja sukat saavat vielä odotella päivitystään, mutta jouhikorusta huono kuva tässä. Aivan ihania mustia jouhia, mutta varsan jouhet olivat niin pehmoisia ja vallattomia, että meinasi olla tosissaan vaikeuksia saada ne asettumaan koruksi. Lupasin, että jos tämä versio ei kestä, niin teen uuden sitten kun varsa on vähän isompi ja jouhet alkaa muuttua "aikuisemmaksi".

Edelliseen loimipäivitykseen liittyen sitten löysin pussukan, jossa on ollut säästössä 3 rikkinäiset/jostain suunnasta kärsineet nahkapäitset. Otin tuosta loimien korjauksesta innostuneena tämän pussukan sisällön työnalle ja osia yhdistellen alkoi muodostua kokonaisuuksia, joista voisi päitset ajatella kokoavansa. Tässä kokonaisuus 1.

 Turparemmi ja niskahihna vielä erillään. Poskihihnat ja leuan alle tuleva hihna pitäis ommella.
Ja kokonaisuus 2

 Turparemmin alaosa pureksittu, niin tarkoituksena irrottaa tuosta toisesta turparemmistä alaosa ja liittää se tähän.

Ja tämmöset niistä sitten tuli:

Sattumalta näistä tuli myös sopivan kokoiset omille hevosille. Jee! Vihdoin ja viimein mulla on tuolle omalle vanhuspollelle sopivankokoiset ja vielä ehjät nahkapäitset käytettäväksi! Toiselle olen kyllä ostanut aikaisemmin nahkapäitset, mutta tässä nyt on toisetkin sille.
Vähän kyllä häiritsee perfektionistia noissa alemmissa päitsissä erinmalliset lukot ja erinlaiset poskihihnat ja ne poskihihnat on vielä aavistuksen erimittaiset. Auts! Mutta jospa ne nyt menis.

Loimien korjausta yms. pientä

En liene ainoa hevosen omistaja, jolla on enemmän niitä loimia, joissa on jotain "pikkuvikaa", kuin niitä täysin ehjiä.

Tänään otin työnalle sadeloimen, josta puuttui toisen mahavyön solki. Siis n. 5 minuutin homma, purkaa tikkaus auki, sujauttaa lukko paikalleen ja ommella kiinni. Ja silti tämä homma on odottanut varmaan puolitoista vuotta...

Toinen loimi, fleece, oli hieman haastavampi tapaus. Loimi on kooltaan 145cm ja poni, jolle loimi on, on n. loimikokoa 130cm. Ensimmäinen ajatus olisi varmana useimmilla ollut lyhentää loimea. Se kävi itselläkin ensimmäisenä mielessä, mutta  aloin sitten miettiä, että ei se haittaa, jos kuivatusloimi on reilunkokoinen. Mallailin loimea ponin päälle tälläkertaa niin päin, että persus osui oikealle kohdalle ja vedin sen ylimääräisen loimen kaulalle. Päätin sitten, että siirrämpäs vain etuosan kiinnityssolkia, kun ponilla ei hirveästi ole kaulaa, niin kaula-aukon pienentyminenkin on vain plussaa. Loimessa oli "tavallinen" 2-piste kiinnitys, mutta muutin sen mukailemaan 3-pistekiinnitystä. (tosin edelleen vain niillä kahdella soljella)
Lisäksi korjailin loimessa olleen pienen (heh, oli se reilut 20cm) repeämän.
Muoks: Vielä kuva tästä tyylikkäästä ratkaisusta:

Huomaa hieno nahkavähvike. :D


Kaksi loimea korjailtu, pikaisella muistelulla väittäisin, että vielä ainakin 3 isompitöistä ja 2 pikkukorjausta jälkellä.

Ja sitten tämmönen ihan pöljä projekti.

Ratsastuskintaat. Ihanat vaaleanpunaruudulliset, mutta joista kämmenpuolen pintamateriaali kului hetkessä. Tarkoituksena tuhota yhtä vanhaa nahkatakkia ja kokeilla tehdä näihin uusi kämmenosa.
Näin kesällä hyvä suunnitella tällaisia talvisia hommia.:D





Mitähän sitä muuta? Ai joo. Yhdet sukat valmiina, yksi jouhirannekoru tehty ja yksi pipo työn alla. Mutta niistä seuraavassa postauksessa.

Westernpadin muodonmuutos

Aloita hankkimalla lyhytrunkoinen hevonen. Metsästä sitten tuohon lyhyeen runkoon sopiva lyhyt satula,  johon kuitenkin mahtuu aikuisen peffa. Totea sitten, että kaikki muu on jees, mutta huopa on pitkä ja tulee puoleen väliin hevonpeetä (kirjaimellisesti). Pyöristettyä ponipadia ei ottanut löytyäkseen, joten ostin käytetyn hevoskokoisen padin ja päätin muokata sitä sopivaksi.  Tältä näyttää lyhyt satula kera pitkän huovan.

Noh, sitten otetaan sakset käteen ja napsitaan sieltä täältä pikkasen

ja jätetään jälkeen kamala läjä roskaa. Yllätys yllätys, lännensatulahuovan sisällä on huopaa. :D

Sitten otetaan neula kauniiseeen käteen ja aletaan ommella ja lopputuloksena on kursittu kasaan pyöristetty pad.

Ja sattui siitä tulemaan aika soppelin kokoinen satulan allekin.

Pitää tuossa illalla testata, että miten tämä selviytyy käytössä. :) Saa nähdä, innostunko tekemään tuohon cut back leikkauksen eteen.

Projekti

Käsityöharrastukseni ei rajaudu tekstiilitöihin. Ehei. Ainakin melkein yhtä hyvin, kuin neula, käsissä pysyy myös vasara ja saha. Ja luonnollisesti vuonna -47 rakennettu omakotitalo talleineen, pihasaunoineen ja latoineen vaatii tämän taidon käyttöä kohtuullisen usein.
Viimeaikaisena ikuisuusprojektikohteena on ollut tuo lato. Ladon seinät on vuosien varrella kärsineet kovia, mutta ladon runko on edelleen ehjä, joten uusien seinien laitto on ajankohtaista. Samalla on ollut ajatuksena tehdä tästä ladosta hevosille sääsuoja, kun lato sattuu sijaitsemaan keskellä hevosaitaa.
Tässä tilanne  3.5.














 ja 5.5.

Jouhikoruja

Ostin joskus 2,5 vuotta sitten lukkosolkia, ajatuksena tehdä jouhikoruja. Ja nyt vihdoin ja viimein sain kynittyä hevosia sen verran, että sain tätä testattua.

Saa nähdä pysyvätkö nuo minun lukkojen kiinnitykset. Tuo ensimmäinen versio, letitetty on ihan kiva, mutta tuosta toisesta tuli oikeastaan tosi nätti. Ihana tuo värivaihtelu jouhissa.

Nyt meni hermot

Nyt meni valitettavasti vuodatuksen kanssa hermot, joten Käsityöhöpinät saavat jatkua täällä Bloggerin puolella. Jos vuodatus haluaa aueta, niin aikaisemmat höpinät löytyvät tuolta:
didderiina.vuodatus.net

 Tervetuloa lueskelemaan!