Joogasukkia, ilman joogaa

Löysimpä internetin ihmeellisestä maailmasta joogasukkien ohjeen ja mies innostui niistä. Ei, ei joogaa, mutta nukkuessa joutuu välillä pitämään villasukkia, pohkeiden vetämisen tvs takia, niin tämmöset varpaista ja kantapäästä tuuletetut sukat on aika kivat siihen tarkoitukseen. Siispä kutomaan. Ja näitähän sai tehä pitkästi. Ja näistä puuttuu ne kaikki kivat kohdat. Tässä vaan tehdään tuubia. Mutta ihan kivat. Loppui vaan tuo lanka kesken ja piti jatkaa yksivärisellä.

Ja sittenhän tyttö halusi kans tämmöset hassut sukat. Minun käsiala oli vain sen verran tiukkaa, että näistä ei ois polvisukkia saanut, mutta onneksi lyhyemmätkin kelpasi. Tyttö sanoi, että varpaat hymyilee tässä kuvassa.

Että jos just edellisessä postauksessa valitin, että teen kaikki sukat samalla kaavalla, niin nämä ainakin melkoisen poikkeavaa sorttia.

Projekti uudet askelmat

Ei tuu postauksia. Ei vaan tuu. Ihan totaalisen villasukka linjalla menee. Niistä ei viitti kuvia ottaa, kun narahtaisin heti siitä, kuinka samalla kaavalla kaikki sukat teen. Raitaa joka toinen kierros varteen ja mahdollisesti myös jalkaterään. Ei tarvi hirveitä päättelyjä ja raitakerroksia on helppo laskea. Menee semmosena lähes zombi-olotilan tekemisenä ihan mainiosti. Ja eihän se joka ne sukat saa, niin tiedä kuinka perhanan monet olen sillä samalla kaavalla tehny..  Ainakaan jos en niitä tänne kuvaile. :D

Mutta siis kesäloma ja vähän enemmän aikaa innoittivat tämmöiseen projektiin. Meillä on ollut tuollainen keittiöjakkara, jonka koirat "uudistivat" uuteen uskoon jo vuosia sitten. Puiset askelmat olivat varsin makoisia ja niitä oli maisteltu sitten enemmänkin. Kaivoin sitten tuolta varastosta puulevyä (purettu apteekkarin lipasto, myöskin koiren syömä) ja sahailin siitä vanhojen askelmien mukaan uudet versiot.

Rutkasti puukkoa ja hiomapaparia ja sain kuin sainkin aikaiseksi sopivat askeleet. Sitten lähin "vaan" lakkaamaan nää ja sit tuli hetki, jolloin tajusin, että nyt tais projekti karata lapasesta.

Laitoinki maalia ja sitten ihan huomaamatta olin maalannu niihin kukkakuviot ja ja.. Noh, laitoin sitä lakkaakin. Sittenpä totesin, että nuo vanhat osaset oli kyllä muuten samankokoisilla ruuveilla kiinni, mutta tuon istuinkannen ruuvit olivat pikkasen pidemmät ja ilmeisesti minun tekemä kansi vähän ohuempi, kuin alkuperäinen. Lähin sitten ruuvikauppaan. Ja sopivia ruuvejahan oli sitten vain tähtikantaisina ja tuossa oli ristikantaiset ruuvit. Ostin sitten kaikkiin uudet ruuvit, kun mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin että samassa härvelissä on useampia erilaisilla kannoilla olevia ruuveja...

Ihan jees siitä tuli ja jos on toimiva, niin mikä ettei. Etualalla nuo vanhat askelmaosaset kera koirien hampaanjälkien.

Ranneke

Siihen samaan sidepull innostukseen sitten näpersin samasta narusta itselle rannekorun. Ohjeita löytyy juudookista tuhottomasti ja malleja on miljoonaa eri sorttia. Mutta jos nyt jotain suositusta, niin jos päätät alkaa tekemään, niin suosittelen vaikka sitä oikeaa paracord narua. Tämä naru oli aivan liian liukasta ja tämä aukeaa vähän ittekseen tämä koru.

Mutta siis tämähän on idealtaan jonkinmoinen survival ranneke. Mukana kulkee (tässä mallissa) vähän alta 3metriä narua ja sen saa purettua naruksi tarvittaessa ja se oikea paracord on myös melkoisen vahvaa tavaraa (tästä en tiiä). Näitä löytyy valmiinakin, jos ei halua itse näpertää.
Oma, ehkä hieman kiero, mielikuvitus päätti tämän rannekkeen merkitykseksi "jos elämä ahdistaa- pura tästä". ;D No joo, vähän rankempaa huumoria...

Sidepull

Iski hetkellinen inspiraatio. Piti päästä kokeilemaan paracordnarun punontaa. Tai emminä tiiä mikä tuo punonta on nimeltään, mutta kvg paracord, niin tulee ohjetta jos jonkinnäköstä. Ja tuo narukaan ei sitä paracordia oo, mutta joka tapauksessa.

Sidepull suitsien turpaosa. Edellinen itsetehty samanmoinen on ollut kovassa käytössä ja toimivaksi testattu. Kaverin poniinille kävin sitä testaamassa tuossa tänään ja siitä tuli tämä inspiraatiopuuska tehdä heille oma. Tämä söpö pinkki naru on tuolla laatikossa odotellut pitkän tovin tämmöistä inspiraatiota. Ja siinä se sitten on.

Innokkaana aloin tuota punontaa tekemään. Katsoin yhden ohjevideon, sovelsin vähän omiani ja hetkessä tuo olikin valmiina. Ja täytyy myöntää, että olen pettynyt. En tuohon lopputulokseen. Se on hieno. Vaan siihen, että tuo tekniikka oli niin helppo. Minussa lienee jotain vikaa? Olisin halunnut joutua pohtimaan ja pähkäilemään ja kohtaamaan vastoinkäymisiä opetellessani uutta tekniikkaa. Hulluja on monenlaisia....

Ikuisuusprojekteja

Välillä koittaa saada päiviteltyä tännekkin jotain. En hirveästi ole mitään ehtinyt tekemään ja telkkarin edessä tehtyä villasukkien kutomistahan ei lasketa?

Ehkä niitä villasukkiakin joskus saa kuvattua, mutta tuossa ennen joulua sain askarreltua yhden heppapipon pitkästä aikaa. Meinasi olla kovan takana.

Sen verran aikaa edellisestä, että kuvio oli hukassa, mitat oli hukassa ja silmukkamäärät hukassa. Tuli siitä kuitenkin, pipo.

Ja kaikkihan tietää ikuisuusprojektit, right? No tämä oli semmonen. Siis näin uskomattoman yksinkertainen juttu. Istuvat säärystimet. Piti saada semmoset säärystimet, jotka on just sopivan napakat, että voi käyttää farkkujen lahkeiden alla ja just oikean mittaiset, että tulevat tuosta polven alapuolelta nilkkaan.

Ensimmäinen versio lähti valmistumaan violetista langasta ja siihen piti tulla jotain raitoja. Noh, ei tullut. Varmaan viiteen kertaan yritin ja ei, se ei vain ottanut kipinää, että ois tullut mitään. Seuraavana yritin kirjavasta langasta, joka oli semmonen sini-harmaa-valkoinen ja siitä tulikin itseasiassa ihan täysimittaiset versiot, mutta ne ei halunneet säärystimiksi. Ne haluaa sukanvarsiksi. Ne on tuolla oottamassa teritystä. Ja itseasiassa ne ois liian kapeatkin olleet. Sitten vielä versio 7.0 lähti valmistumaan tästä violettikirjavasta langasta ja heti oli semmonen olo, että jes, tästä lähtee! Ja tulihan niistä, juuri täydelliset säärystimet.