Keskeneräiseltä näyttää...

Nyt ei tosiaan etene. Kyllä sitä lähes joka ilta jokin kutomus tai vastaava on käsissä, mutta valmista ei oikein meinaa tulla mistään.

Pari peittoa odottelee lankojen päättelyä edelleen. En edes uskalla alkaa arvailemaan, kuinka pitkään ovat sitä odotelleet....

Tämä miestensukkien kutomus piti olla valmis jouluna.

 Se, että minä jouluna tämä valmistuu, ei tarina vielä kerro.

Samaten nämä pikkusukkien alku odottelee valmistumistaan.

Tosin tämä varmaan menee purkuun, kun menin ostamaan nämä herkulliset langat, niin nämä varmaan siirtyvät noille puikoille.

Tuolla olisi kyllä kirja, jossa on ohje miten neulotaan kaksi sukkaa kerralla varpaista varteen, mutta en kyllä tiedä, että riittääkö aika ja energia nyt alkaa opettelemaan jotain uutta. Tuohon vaaleanpunaiseen lankaan kyllä sopisi joku kuvioneule varteen, jos sellaista jaksaisi alkaa tekemään....

Ei voi tuloshakuinen perfektionisti ymmärtää, että miten voi käsityöt olla ja lojua keskeneräisinä vaikka kuinka kauan ilman, että ne oikeastaan häiritsevät ollenkaan. Ehkä tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Se kohde, jossa voin sotia itseäni ja tapojani vastaan.

On sitä jotain valmistakin syntynyt. Nämä pikkuvillasukat, jotka olivat sitten jo valmistuessaan liian pienet tytölle. Kypärämyssy sentään sopivan kokoinen, mutta ei oikeastaan vieläkään "oikeanlainen".

Malli on hyvä (tarkoituksella etsitty mallia, joka suojaisi mahdollisimman paljon kasvoja). Mutta joustinneuleena ehkä pikkaisen turhan joustava ja nallelanka ei nyt kasvojen iholle ehkä paras mahdollinen vaihtoehto. Samanlaisen tein myös Step langasta, joka mieluisamman tuntuinen materiaaliana, mutta neule vielä löysempi. Alusmyssyksi tämä on pikkasen turhan paksu ja päälysmyssyksi ei pidä tuulta. En tykkää, ei oikein onnistunut.
Tekisi kyllä mieli kokeilla tehdä isommassa koossa, jos sopisi itselle ratsastuskypärän alle.

Lisäksi olen tehnyt pieniä korjauksia vaatteisiin ja lyhentänyt housujen lahkeita (nekin vasta sitten, kun mies alkoi vihjailemaan vissiin kolmatta kertaa, että hänen toiset farkkunsa alkaa hajota ja tarvis ehkä ne uudet käyttöön...). Eipä sen suurempia.