Äitin luona kylässä

Kävin äitin luona...

Äiti teki inventaariota lankavarastoonsa ja minä sitten tein inventaarion siihen pois laitettavien "hylkypussukkaan" ja tyhjensin sen sitten melkein kokonaan mukaan... sieltä löytyi muutamia lankoja, joita mulla on tuolla eli niille kaveriksi. Muutamia, joita oli sen verran enemmän, että niistä saa jotain aikaiseksi itsessään. Inspiraatiota siis etsimään.

Mutta on selvää, mistä lankahamsteri-ominaisuus periytyy....

Heppapipo vaihteeksi

Multa tilailtiin yksi heppapipo. Musta, valkoisella kuviolla, neliön mallisena.
Kävin lankavaraston läpi ja löysin luonnonvalkoisen langan ja nyssykän mustaa...
No sehän ei ole koskaan hyvä idea aloittaa tehdä jotain jostain pienestä nyssykästä, mutta uhmasin kuitenkin kohtaloa, koska kaupassa käyntiin oli vielä tovi aikaa.. Puolessa välissä pipoa oli paha epätoivo, että ei tämä riitä, ei tämä riitä! Totesin sitten, että teen pannan, jos lanka ei pipoon riitä ja teen uudesta langasta sitten sen pipon. Loppua kohti jännitys kasvoi ja kasvoi ja viimeisen kierroksen jälkeen katsoin lankaa ja totesin, että jes! Tällä vielä saa pipon pääteltyä! Joskus onnistaa. Lankaa jäikin vielä, ehkä metrin verran...

Vois kyllä ehkä itsellekin jonkun tällaisen tehdä. itselle tehty musta pipo oli muuten kiva, mutta siinähän tapahtui se, että vaihdoin uuden kerän mustaa lankaa kesken kaiken ja sehän ei sitten ollut samansävyistä se lanka...

Satulan hantaaki

Meillä on ollut satulassa "kauhukahvana" tuollainen turparemmi-viritelmä, mutta se on niin monesti harjassa solmussa, niin ostin sitten tuollaisen käytetyn hantaakin siihen tilalle. Turparemmiviritelmässä on kaksi remmiä, joiden väliin saa sotkettua sitä harjaa vaikka ja kuinka, tuossa oikeassa hantaakissa on vain yksi remmi jossa soljet molemmissa päissä.
Käytettyä ostin ja en tietystikään uutta odottanutkaan, mutta silti tuo solkien ruosteisuus yllätti vähän.

Käytössä olisivat kenties vielä pelittäneet ihan ok. Mutta päädyin kuitenkin vaihtamaan ne. Omista varastoista kaivoin pari vanhaa, ruosteetonta solkea ja vaihdoin ne sitten samaa kuumaa. Tulipas opeteltua noiden leiffien ompeluakin tuossa samalla. Olenkin miettinyt miten ne ommellaan...
Rasvaus vielä pintaan ja hantaaki on valmis käyttöön.

Se on jännä, kuinka näitä purkaessa jo huomaa, että onko alkuperäinen ommel tehty koneella vai käsin. Tämä oli käsinommeltu.

Lisää nahanompelua

Tylsää näin bloginkirjoituksen kannalta, mutta jälleen tein lisää nahkaompeleita.

Mielestäni siistiä jälkeä ja ehkä jotain kehitystä tuohon omaan ompeluunkin. Uskallan vähän reilummasti käyttää naskalia tuossa ompelun apuna. Enkä yritä pihistellä langan kanssa niin paljoa, että lopun ompelu on hirveän hankalaa... :D

Tämä nahan ompelu on jotenkin kauhean terapeuttista. En yleensä tuosta käsinompelusta tykkää sitten yhtään. Ehkä eniten ahdistaa perfektionistia se, että saat ompeleet suoraan ja tasamittaisiksi, niin se vaatii kauheasti työtä. Nahan kanssa se on helpompaa, kun ompelureiät tehdään valmiiksi, tasavälein...

Miniwebbersit ja muuta pientä

Tilailin lankaa ja neuloja nahanompeluun. Tarkoitus oli tilailla enemmänkin, mutta päädyin kohtuu pieneen määrään näin aluksi, että saa testattua. Ja kun ne saapuivat, niin heti piti heti päästä testaamaan.
Muutamia purkautuneita ompeleita uusin ensialkuun.

Ihan siistejä tuli. Minun mielestä eroa ei huomaa alkuperäiseen, kuin langanväristä. Vai?

Näiden jälkeen piti päästä heti kokeilemaan jotain vähän hankalampaa. Pitkään olen suunnitellut yksien vanhojen webbershihnojen lyhentämistä. Niissä on ollut semmonen kulunut heikompi kohta, niin en enää ole uskaltanut käyttää, mutta lyhentäessä niistä sai juuri siitä kohdasta pätkäistyä lyhyemmäksi.Sitten vain ompelua. Yhden neulan katkaisu... Hmph! ja valmista tuli. Miniwebbersit tytön satulaan. Söpöt!

 Tässä vielä koko minisatula.

 Muuten tämä homma oli ihan perus ompelua, mutta piti pikkasen lopuksi päästää luovuutta irti. Noita webberssolkien suojanahkaa piti pikkasen  kaventaa. Aiempi oli ihan tuomosella suoralla tikillä ommeltu. Jotain erikoista halusin kokeilla ja monenlaisia suunnittelin, mutta jarrutin sen verran, että tämmöseen risti-tikkiin päädyin.

Nyt joku asiaa enempi osaava puistelee päätään, että ei näin, ei näin. :D Mutta jostain on harjoittelu aloitettava ja minä aloitin tästä.

Huopasatulat uusintana

Olen miettinyt, että mitä teen noiden vuodatuksen postausten kanssa. Ne periaatteessa pystyisi siirtämään tänne bloggeriin ja ajoittamaan ne alkuperäisille julkaisuajankohdilleen?
Noh, mutta suosituin aihe vuodatukseen julkaistuista postauksista lienee nämä huopasatulat ja niiden tekeminen, joten se nyt liitteenä tähän, tässä samalla kun mietiskelen tätä asiaa.

Alkuperäinen julkaisuajankohta 31. joulukuu 2008 ja 4. maaliskuu 2012

Satulaton satula/huopasatula/ratsastushuopa

Elikäs. Alapinta on hyvin huopunutta vilttiä, päälyskangas on ihan tavallista huonekalukangasta ja näiden välissä on täkeissä käytettävää vanua. Tällä yhdistelmällä huovasta ei tule kovinkaan paksu.
Leikkasin kankaista kappaleet käyttäen mallina koulusatulahuopaa. Mallina voi käyttää toki muos muun mallisia huopia ja mikä ettei myös valmista satulahuopaa.

Ompelin kappaleista "ihan tavallisen" satulahuovan ilman kiinnikkeitä yms. Kantteina on käytetty tavallista kanttinauhaa, joka näin ohueen työhön käy ihan kivasti.

Seuraava vaihe oli käytä ostamassa kaupasta kuormaliinaa. Halusin, että jalustimet ja vyö kiinnittyvät siten, että kohdan vetolujuus on varmasti riittävä. Mittasin huovan vastinhihnojen kiinnityskohdasta selän yli toiselle puolelle vastinhihnojen kiinnityskohtaan ja leikkasin kuormaliinasta riittävän pitkän kappaleen. Tähän huopaan käytetty kuormaliina oli sen verran kapeaa, että tässä on liitetty kolme kaistaletta kuormaliinaa vieretysten. Tämä kaistale ommellaan huopaan kiinni. Lujasti. Tähän huopaan on tehty "salmiakki" tikkaukset vielä  tueksi.

Tämän jälkeen leikkasin kuormaliinasta n. 40cm kappaleen (tässä huovassa yhdistetty kaksi suikaletta vieretysten). Tästä palasta tulee kohta jalustimien kiinnitykselle. Riittävän isoja ja vahvoja D-renkaita en löytänyt, joten tähän on käytetty tuollaisia "ovaalirenkaita" (rautakaupasta ostettu). Kuormaliina taitellaan siten, että se tulee kaksinkerroin ja renkaat tulevat kerrosten väliin. Kaistaleen päät yhdistetään. Kaistaleiden yhdistyskohdan olen jättänyt keskikohtaan ja alas. Kappaletta voi tikata valmiiksi ja sitten vasta kiinnittää huopaan ommellun kaistaleen keskikohtaan.

Vastinhihnat on tässä tehty paksusta nahasta, mutta muitakin vaihtoehtoja lienee, kun alkaa ideoimaan. Vastinhihnat on laitettu tähän koulusatula tyyliin, eli käytössä koulusatulavyö. Vastinhihnat on kiinnitetty käsin ompelemalla vähäisellä kokemuksella nahkatöistä. Olennaisinta, että vastinhihnat tulevat kuormaliinaan kiinni, koska kuormaliina tämän "tukirakenne". =)
Tässäpä jonkinmoista selostusta. Kommentoida saa ja lisää voi kysellä. Vastaan parhaani mukaan.

Huopasatula versio 2.0

"Vanha" huopasatula on palvellut käytössä jo viitisen vuotta ja edelleen pelittää hyvin. Mutta piti jollain verukkeella päästä kuitenkin tekemään toinen. Tämä siis lähtee kaverille käyttöön.
Pitäähän se jossain välissä testata, että onko sen ensimmäisen tekemisestä oppinut mitään ja onko toisen tekeminen helpompaa. Noh, niistä en tiedä, mutta valmiiksi se kuitenkin tuli. Nahan ompelussa olen edelleen aika "käsi", mutta kun ensimmäiset versiotkin on tähän asti pitäneet, vaikka eivät ihan kauneimpia ole, niin eikähän nämäkin aja asiansa, vaikka tuo ulkonäkö ei edelleenkään kauheen nätti ole.

Tämän kanssa on oikaistu sen verran, että on käytetty ihan ostosatulahuopaa pohjana, johon muutos huopasatulaksi on toteutettu.

Testiratsastuksen kävin suorittamassa ja hyvältä tuntui. :)

Kimaltavat sukat

Tyttö 3v tietää mitä haluaa. Hän haluaa kimaltavat sukat. Tämä tarve tuli heti sen jälkeen kun tyttö näki kimaltavaa lankaa ja siitä tehdyt sukat ja yhdisti heti nämä asiat siihen, että äiti tekee sukat. Ei kait se auttanut, kuin ostaa se kimaltava lankakerä ja saihan äiti siitä aikaiseksi sukat. Kivat niistä tulikin.

Ei siinä, että tämä kimaltelu vetää puoleensa 3v tyttöä, mutta samanlaiset sukat olisi halunnut myös miespuolinen ystävä 36v, koossa 43... Ne vielä tekemättä. Mulle ei ole toimitettu lankaa. Tosin sanoin, että hänen hellunsa osaa kutoa sukkia... :)

Samasta langasta aloittelin myös lapaset tytölle. Toinen on valmiina, mutta toinen tökkii. Haluaisin kovasti tehdä kuvioltaan symmetriset, mutta lankaa menee ihan älyttömästi hukkaan. Toisaalta voihan niistä jämistäkin sitten tehdä jotain...

Kuljetussuojat

Tuolta löytyy maininta noista kuljetussuojista, jotka kaverilta ostin tuunattavaksi. Pitkään ne tuolla kaapissa viihtyivät odottamassa vuoroaan.
Nyt sain ne sitten työnalle ja olivat jo testissäkin, kun käytiin reissussa. Hyvin toimivat. Ei nyt mitkään kukkaset, mutta ihan kivasti toimivat. Tässä kuvassa siis jo kertaalleen käytettynä.

Näihin siis vaihdettu sisäpinta ja ulkopinta. Tarrat muuttivat muotoaan tuollaisiksi kolmeksi isommaksi tarraksi per suoja. Ovat käytössä helpommat ja nopeammat. Ei vissiin sen kummempia. Hommaahan tuossakin oli jo ihan kivasti.

Tuunasin jalustimet

Joskus aikanaan maalasin yhdet jalustimet tuomosiksi kuparin värisiksi ja ne ovat säilyttäneet värinsä ja kuosinsa aika kivasti. Pikkasen kulumaa havaittavissa, mutta ei pahasti.

Siispä innostuin tekemään saman projektin uusiksi, kun yhdet jalustimet meille eksyi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän iloisemman ja näkyvämmän, mikä tuo nyt olisi purppura? liila? violetti? Violetti ehkä lähinnä. Inspiraatiota näihin kaikista nykyisin myynnissä olevista kivan värisistä jalustimista, joita en raski ostaa. :D
Vielä kun näitä raskis käyttää.

Tuunasin riimun

Tuunasin. Riimun. Otin huonon kuvan, ei kimaltele. Mutta enivei. Koristemateriaali on sama kuin turparemmin testituunauksessa. Tämän halpisriimun käyttöikä on sitä luokkaa, että tässä tuo koristelu kestääkin varmana sen, mitä riimukin. Ois ollu kiva laitta kimalteet turvan päälle, mutta tässä on sitten säätö turvanpäällä, niin ei onnistu. Tyydyttävä poskiremmeihin.

Satulaprojekti

Tuossa sivussa olen tehnyt tällaista satulaprojektia. Mulle tuli tuollainen vanha, kovia kokenut satula, joka kuitenkin oli joka suunnasta ehjä. Hevosenselkään satula ei kuitenkaan enää sovellu, joten muuta käyttöä piti keksiä. Tai no, ei ollut edes vaikeuksia keksiä, kun vaihtoehtoja ois ollut useampia. Mutta ensin satula vaati vähän hoivaa ja huolenpitoa.

Projektisatula ennen

Pesun ja useamman rasvauskerran jälkeen satula alkoi näyttää jo paremmalta. Vielä tosin vaatii työstämistä sillä saralla.

Projektisatula jälkeen

Sitten ohjelmassa projekti satulatuoli. Mulla on ollut tuolla jo useamman vuoden jemmassa semmonen kulahtanut toimistotuoli, joka on odottanut päästä satulatuoliksi. Sopivaa satulaa vain ei tähän projektiin ole oikein ollut, niin on sitten venynyt tuolla varastossa. Mutta kerrankin pääsen todistamaan, että ihan kaikki hamsteriominaisuudestani ei ole hukkaa.

Purin tuolista selkänojan kokonaan pois. Istuinosan purin atomeiksi ja istuinosan levyn sahasin sopivan kapeaksi, jotta satula istui sen päälle. Miksi näin, eikä uutta puuta alustaksi? No tuossa levyssä oli valmiina upotetut ruuvinkannat, jotka passasi tuohon jalustaan. Levy oli aika haperoa, että aika paljon sain erikeepperiä tuhlata sen tueksi ja sittenkään ei kestosta ollut varmuutta. Tämän jälkeen sitten tuohon keskelle ruuvasin kiinni, oisko ollut kakkoskakkosesta pätkän. Sen jälkeen käytin vanhan tuolin pehmusteita siihen, että muotoilin tuota alustaa edestä ja takaa paremmin satulaan istuvaksi. Sitten vain kaiken komeuden päälle onnettomilla verhoilutaidoilla huonekalukangasta. Sitten vain satula alustalleen.

Tässä  näkyy tuota alustan muotoilua

Minun "upea" tuoli

Westernhuovan lyhentäminen osa 3

Niin, se on jälleen ja edelleen se liian lyhyt hevonen. Jos ei halua hevosta vaihtaa, niin se on lyhennettävä huovat. Huovasta en sitten muistanut ennen kuvaa ottaa. Mutta kesken purkamisen nappasin pari kuvaa.
Kyseessä on tuollainen liukueste alushuopa, jossa nyt sattuu olemaan molemmin puolin selkärankaa tuollaiset erilliset fyllingit ja jättää siis selkärangantilan jolloin pystyn tämän käyttämään meidän rungottoman satulan alla, joka liukuu taakse omalla huovallaan.

Kanttinauhaa purkamassa, huopa vielä alkuperäismitoissaan.

Vaahtomuovi (?) fyllingit lyhennyksen alla.

Ja valmis huopa lyhennettynä. Pientä parantelua ja heikennystä(?) tein huopaan samalla. Fyllingit olivat alkuperäisessä huovassa niin lyhyet, että ne liikkuivat huovan sisällä edes takaisin. Eli kumpikin puoli saattoi olla ihan eri kohdilla huovassa. Jätin ne siis sen verran pidemmiksi, että eivät pääse liikkumaan. Alkuperäisessä huovassa oli lisäksi tarranauha takana, jonka sai auki ja täytteitä muokattua. Sen jätin kokonaan pois, eli tätä ei nyt saa auki, mutta ajattelin, että jos johonkin sitä fyllinkiä tarvii, niin sen voi tehdä taitellen siitä päälyshuovasta. Mutta osat ovat tallessa, että jos joskus tulee tarvis, niin saan ne kyllä lisättyä huopaan. Ja uskomatonta kyllä, sain tämän ommeltua ompelukoneella! Kerrankin ei tarvinut inhottua käsinompelua harrastaa.

Sitten pikatikkinä testasin tuunausta turparemmiin. Enkkuturpiksia löytyy jos jonkinmoisella koristeella, mutta näitä remonttiturpiksia vähemmälti. Se sitten innosti tuunaustestiin.
Tämä kiinnitystapa ei oo hyvä, mutta ehkä semmosena kertatuunauksena kisoihin tvs. menis. Lisäksi tuo materiaali ei kestä semmosta pidempää käyttöä. Se oli ihan tiedossakin, ihan tahallaan sellaista ostin testatakseni erinlaisia kiinnitysvaihtoehtoja. Ja tietysti perfektionistia häiritsee hopeiset bling blingit turparemmissä, jossa on messinkiset soljet. Se ei onneksi kuvasta erotu.

Kahvipussikassi

Kun sain tuon kahvipussi "kukan" tekemisen hahmoteltua, niin sitten alkoi homma sujua kohtuudella. Tuhosin sitten kaikki varastossa olevat kahvipussit ja tein niistä pienen kassin. Kuljettelisko tässä sitten vaikka noita keskeneräisiä käsitöitä mukana, jos jonnekin on menossa. Tai jotain. Sainpa kuitenkin aikaseksi tehdä noista jotain, ettei tule vain kerättyä.

Yksi kukka jäi erilleen, se ensimmäinen erinlainen versio. Kokosin sen sitten pannunaluseksi.

Nyt on taas saanu tehdä jotain luovaa näpertelyä, jota on pitkään suunnitellu.. Kyllä on hyvä mieli.

Kahvipussikiukuttelu

En löytäny ohjetta siihen, mitä halusin tehä. Enkä ois halunnukkaan mitään ohjetta. Tein ilman. Niin kerta! (<- kiukuttelua. :D)

Tytön torkkupeitto

Kunnostaudun jälleen maailman paskimmilla kuvilla... Hyvä minä... Mutta siis tytön torkkupeitto on valmis.

Tätä oli ihan kiva tehdä, kun tuo palmikkokuvio lähti sujumaan. Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon. Katsoin, että peitosta tulee niin ihmeellisen mallinen, jos vielä jatkan ja peitto jäi sitten n. 20cm lyhyeksi, jotta olisi käyttökelpoinen myös päiväpeitteeksi tytön sänkyyn. Argh! Nyt mietinnässä, että vieläkö menisin ja purkaisin tuota vähän ja jatkan vielä (kun lankaakin jäi vielä kolme kerää) vai hakisinko lisää lankaa ja tekisin toisenkin. Tämä kuitenkin tytön torkkupeitoksi on hyvän kokoinen.
Tai jos hakisi samaa lankaa harmaana ja tekisi toisen peiton raidallisena... Hmmm...

Punnitsen peiton jossain vaiheessa, kun saan tämän ongelman ensin ratkaistua.

Turparemmin ompeleiden uusiminen

Jälleen näitä hevosvarusteiden pikku korjausompeleita. Turparemmin poskiremmien tikkaukset oli aika kulahtaneet, niin purin ne pois. Syämesta vähän kylmäsi, kun toisen puolen tikkauksesta lähti sellainen 10cm langanpätkä ihan vaan vetämällä. Kyseessä toki vain turparemmi, mutta aika hurja jos varusteiden tikkaukset voi purkautua noin helposti. Sitä tulee paljon lisää luottamusta omaan ompeluun, kun käsin ommellessa tikki vaihtelee kuitenkin puolelta toiselle, että sitä ei niin helposti saa edes purkautumaan.

Tässä samalla mietin sitten, että minkämoisia romppeita nahan ompeluun tilailen lisää. Näitä korjausompeleita kuitenkin näyttää tulevan tehtyä aika paljon ja kiinnostaisi jotain koittaa tehdä itsekin. Lankaa ja neuloja tarvin nyt ainakin, mutta olen katsellut myös paria sellaista aloituspakettia nahkatöihin. Raskiskohan sellaiseen investoida?

Peiton punnitus

Kuumeisesti yritän miettiä, olenko saanut mitään muuta valmista aikaiseksi tuon edeltävän peitonteon aikana ja en kyllä saa päähäni. Mutta tämä peitto söi lankoja 1243g. Ja nämä langathan ovat sitten suurimmaksi osaksi ostettuja, että nämä nyt eivät lankavarastoa pienentäneet yhtään, päinvastoin, jämät suurensivat lankavarastoa. :D

Ja kokonaislangantuhlaus tälle vuodelle siis 2789g

Jodhpurhousut ja vähän muuta

Jokin aika sitten minun uusista (lue: todellisuudessa kolmatta vuotta vanhat) farkkujodhpurhousuista hajosi kokopaikat. Vi... eikun harmitus oli niin mellevä, että ne on tuolla toista kuukautta olleet poissa silmistä, poissa mielestä. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi käydä kangaskaupassa ja mukaan tarttui samanlaista keinomokkakangasta kuin nuo edellisetkin paikat olivat. Ainoa mutta oli se, että se oli beigeä ja housut siniset. Aikansa tuota väriyhdistelmää sulattelin ja päädyin siihen lopputulokseen, että ei, en pysty sulattamaan. Kävin sitten uuden reissun kangaskaupassa ja ostin mustaa stretch farkkua. Mustahan sopii kaiken kanssa.
Tein siis feikkikokopaikat tuosta farkkukankaasta. Sekin olisi varmaan kotihousuihin riittänyt, mutta päätin kuitenkin vielä lisäksi noista vanhoista paikoista leikata tuollaiset polvipaikat.

Työn jälki on per.. eikun syvältä. Olihan se tiedossakin, että nuiden paikkojen mukaan kun uudet kappaleet sinne leikkasin, että ne paikat on venyneet ja muotoutuneet alkuperäisestä kuosistaan, että ei ihan niin yks yhteen saa tehtyä. Pelkäsin jo, että ei onnistu istuttaa noita paikkoja ollenkaan. Mutta jos housut olivat jo roskikseen matkalla, niin kaikkea voi yrittää. Tämän lisäksi ompelu oli tietysti äärettömän hankalaa. Nämä varmaan tehdessä ommellaan ensin ja sitten vasta sivusaumat, mutta kun en viitsinyt alkaa kokonaan purkamaan, niin piti yrittää. Ihan kelvolliset kotipöksyt sain vielä näistä aikaiseksi.

Jossain välissä oli tämmönen pikatikkioperaatio. Nylon vahvistetuista jalustinhihnoista oli nylon ja nahka erkaantuneet toististaan toiselta laidalta. Niitä sitten tikkasin kiinni. Harvinaisen kiva nahanompelutyö näin vajailla varusteilla, kun reiät on valmiina ja tarvi kuin ommella menemään.

Ja peittotekele on tällämallilla. Edistyi tosi kivasti, mutta sitten iski hellekelit ja peiton pitäminen sylissä ei niin hirveästi houkuttele.

Full cheek keepers

Eilisen päivän "pikatikkinä" tein full cheek kuolaimiin keepersit. Näitä ei meinaa löytyä mistään, niin tein sitten itse. "Romunahka" varastostani kävin kaivamassa hajonneiden suitsien poskiremmit. Niistä leikkasin päät pois, ohensin remmejä aika lailla ja sitten taivuttelin ne toivottuun malliin. Kiinnitykseksi laitoin chicago screwsit. Tosin pitäisi uudet tilata näihin, toisesta on kadonnut alkuperäinen vastakappale ja tuo varavastakappale ei ihan sopiva. Tosin menee tämmösessä projektissa.

Nuo pikalukolliset suitset ei vain sovi tämän yhdistelmän kanssa. Ja vähän vielä muokkausta vaativat nuo keepersit.

Peitonalkua

Tytön peitonaloitus nro 3.

Ekaa tein n. 10 senttiä ja purin pois. Puikot olivat turhan ohuet, joten vaikka lopputulos näytti hyvältä,  niin se ei ollut sellainen kevyt, pehmeä neulepeitto, mikä visio mulla on mielessäni. Kävin ostamassa kaksi numeroa isommat puikot ja toinen yritys aluilleen. Sitä tein n. 15cm ja kävin toteamassa, että ä-ää, liian kapea ja purin pois. (edit: toista kertaa purkaessa tätä, mieskin jo kysyi, että "pitääkö sinun taas purkaa se kokonaan" :D Juu, eipä tuota leveyttä saa oikein muuten lisää, kuin purkamalla ja tekemällä uusiksi) Tässä siis aluillaan yritys nro 3. Jospa kolmas kerta toden sanoo ja tästä nyt alkaa tulla peittoa.

Mallin suunnittelun pohjana oli tämä:
http://knittikins.wordpress.com/patterns/levis-baby-blanket/
ja tästä sitten muokkasin itselle mieleistä mallia. Tuo ruutuohje oli aika kamala, kun sitä ensimmäistä kertaa katsoin. Melkein jo luovuin toivosta... Mutta niin vain sain siitä selkoa ja tein itselle jonkinmoisen ohjeen. Ja kuvattuna väärinpäin tietty... Vähän simppelimpi versio.

Vihdoinkin

Huh! Se on vihdoin valmis! Peiton tekeminen ei ole kyllä blogin kirjoittamisen kannalta yhtään hyvä idea. Olisihan tuota voinut raportoida, että mikä neliönro kulloinkin menossa, mutta en itekkään niin kovin hyvin ollut asiasta kärryillä. Saati sitten peiton malli selkeni vasta tuossa kun aloin sitä kokoamaan. Muuta en olekaan oikein ehtinyt tekemään (paria keskeneräistä sukkaprojektiahan ei lasketa?). Vain neliötä neliön perään.
Mutta tässä se nyt on. Kuva on kehno, parempi tulossa kun ilma vähän parempi. Ehkä käyn sitten tuon kokonaisuudessaan levittämässä nurmikolle. Tässä siis kuvattuna vain neljännes peittoa. Puntarillakin tämän voisi käyttää, niin pääsisi käsitykseen mitä tähän meni lankaa. Monta kerää.

Ja hyvä mainoa, että peiton tekeminen on blogin kannalta kurjaa tehtävää, kun suunnitelmissa on seuraava peitto. Sori! Tosin suunnitelmissa on rutkasti pienempi ja neulottu peitto, että sen valmistuminen on toivottavasti nopeampaa kuin tämän.

Ruutuja ruutuja

Peiton tekemisessä on se huono puoli, että tänne ei oo mitään kirjoteltavaa, kun teet vaan ruutua ruudun perään.
Lupaan ryhdistäytyä. Ehkä. Kohta.

Tahtoo kolvin!

Se iskee ihan yhtäkkiä nurkan takaa ja sillä ajatuksella yllättää itsensäkin. Tuli yhtäkkinen hinku saada kolvi. Semmonen, jolla sais näitä nahan koristeluja tehtyä ja vähän nätimpiä kuin nämä häthätää ilman kolvia kyhätyt.

Ja jos olemassa olevista vermeistä jotain kommenttia, niin meiän kuumaliimapistooli on hukassa. Liimatankoja on ainakin kilon verran, mutta se pistooli on hukassa. Ostaisko uuden (jolloin se vanha löytyy heti) vai  koittaisko vielä etsiä (jolloin sitä ei löydy ikinä).

Peittoa

Ei mulla muuta, mutta aloitin peiton tekemisen ja jonkinmoinen suunnitelmakin ehkä on olemassa. Jäskää!
Sysään sukkakutomuksen syrjään ja teen peittoa niin pitkään kuin peittoinnostusta riittää. :)

Kuvia peittopaloista kun vain saan aikaiseksi.

Suunnittelematta jättäminen on puoliksi tehty?

Yks on suunnitellu tekevänsä peiton yhdelle kaverille ja toisen tytölle sängynpeitteeksi. Siihen se suunnittelu on sit jäänykin. No sitten tänään se yks meni ja osti peittolangat... Ja nyt se yks epätoivoisena googlettelee ja koittaa päättää minkälaista peittoa tekis. Täähän on just se oikia tie aloittaa peiton tekeminen... Krooh..
Joku suunnitelma ois hyvä olemassa, että tietäis lankojen riittävyyden... Jatkaa googlettelua ja inspiraation etsimistä...

Kaikkea

No niitä projekteja sitten. Langanpätkien päättelyä. Pari pientä neulepeittoa valmistui.
Ensin tämä pieni tekokuitulangoista tehty peitto. Nämä neliöt löytyi valmiina tuossa joulun alla ja ne yhdistyi sitten tällaiseksi pieneksi peitoksi. Paino 300g.

Toinen peitto Isoveli langasta. Kukkaneliöitä välillä. Paino 590g.

Turkoosi Red Heart lanka tiesi mikä hänestä tulee ja hänestä tuli neliöpipo. Vähän lattea näin kuvattuna. 156g

Villasukat 7 veljestä langasta. Tätä lankaa olen tuolla laatikossa hautonut vaikka kuinka pitkään. Tämä näytti kerällä tosi herkulliselta. Ihanat sävyt, jotka kerällä ollessa "vaihtelivat" kivasti ja "nopeasti". Mutta näin sukkana sitten nuo värit ei näytä leveissä raidoissa yhtään niin hyviltä. :( Mutta ihan kivat raitasukat kuitenkin. 96g.

Lyhkäiset sukat nalle Aloe Veraa. Nam! 53g

 Ja vielä 7 veljestä nostalgiasta tehty simppeli pipo. 60g

 Yhteensä langantuhlausta tälle vuodelle siis 1546g.

Se kamala tunne kun ei tiedä mitä seuraavaksi tekis

Pikkusukkasten ja lapasten jälkeen olen pari projektia tuossa toteuttanut. Niistä raporttia vähän myöhemmin. Nyt täytyy vain päästä kirjoittamaan siitä kamalasta tunteesta kun ei tiedä mitä seuraavaksi tekisi. Mieheltä kysyin, että oisko villasukka tarvetta. Ei kuulemman ollut. Itellä on sukkia, tytöllä on nyt sukkia. Pipoja on muutampia varastossa, niitäkään ei hirveitä määriä viitsi varastoida. Ompeluksia olisi, mutta ompeluhommia ei voi tehdä iltaisin, sohvalle hautautuneena, televisiota aivottomana tuijottaen.
Langanpätkiä ois pääteltäväksi vaikka ja kuinka, mutta ei sitäkään aina jaksa tehdä. Pari isompaa projektia mielessä, mutta ne vaativat vielä suunnittelua ja lankainvestointeja, joten toistaiseksi saavat odottaa.
Että mitä sitä sitten tekis?

Alkuvuotta

Pääkallosukkien jälkeen sukkakiintiö oli niin täynnä, niin täynnä, että meinasin pitää sukkatauon. Mutta tämä käsinvärjätty violettimeleerattu lanka houkutteli silti sukkien kimppuun Siitä tulikin sitten sekä pienet sukat, että lapaset. Niistä innostuneena syntyi toiset lapaset Novita Nallesta ja lyhytvartiset unisukat Nalle Aloesta. Sukat ja lapaset 48g ja 33g. E-lapaset 29g ja lyhyet sukat 24g.

Ja se punainen Red Heart lankakin löysi muotonsa verkkotuubihuivina. Tämän paino 157g. Kerrankin lankakerä jossa on yli luvattu määrä lankaa. Yritin käydä katsomassa tätä lankaa lisää, tai lähinnä tuota turkoosia, mitä on kerällinen tuossa jäljellä. Yhdestä kerästä ei meinaa riittää mihinkään kivaan luomukseen. Mutta eipä tätä enää ollut. On siis selvittävä yhdellä kerällä.

Langantuhlausta kuitenkin tälle vuodelle nyt 291g. Ja seuraavan työn kimppuun..
Hyvää ja parempaa tätä vuotta kaikille!