Se kamala tunne kun ei tiedä mitä seuraavaksi tekis

Pikkusukkasten ja lapasten jälkeen olen pari projektia tuossa toteuttanut. Niistä raporttia vähän myöhemmin. Nyt täytyy vain päästä kirjoittamaan siitä kamalasta tunteesta kun ei tiedä mitä seuraavaksi tekisi. Mieheltä kysyin, että oisko villasukka tarvetta. Ei kuulemman ollut. Itellä on sukkia, tytöllä on nyt sukkia. Pipoja on muutampia varastossa, niitäkään ei hirveitä määriä viitsi varastoida. Ompeluksia olisi, mutta ompeluhommia ei voi tehdä iltaisin, sohvalle hautautuneena, televisiota aivottomana tuijottaen.
Langanpätkiä ois pääteltäväksi vaikka ja kuinka, mutta ei sitäkään aina jaksa tehdä. Pari isompaa projektia mielessä, mutta ne vaativat vielä suunnittelua ja lankainvestointeja, joten toistaiseksi saavat odottaa.
Että mitä sitä sitten tekis?

Alkuvuotta

Pääkallosukkien jälkeen sukkakiintiö oli niin täynnä, niin täynnä, että meinasin pitää sukkatauon. Mutta tämä käsinvärjätty violettimeleerattu lanka houkutteli silti sukkien kimppuun Siitä tulikin sitten sekä pienet sukat, että lapaset. Niistä innostuneena syntyi toiset lapaset Novita Nallesta ja lyhytvartiset unisukat Nalle Aloesta. Sukat ja lapaset 48g ja 33g. E-lapaset 29g ja lyhyet sukat 24g.

Ja se punainen Red Heart lankakin löysi muotonsa verkkotuubihuivina. Tämän paino 157g. Kerrankin lankakerä jossa on yli luvattu määrä lankaa. Yritin käydä katsomassa tätä lankaa lisää, tai lähinnä tuota turkoosia, mitä on kerällinen tuossa jäljellä. Yhdestä kerästä ei meinaa riittää mihinkään kivaan luomukseen. Mutta eipä tätä enää ollut. On siis selvittävä yhdellä kerällä.

Langantuhlausta kuitenkin tälle vuodelle nyt 291g. Ja seuraavan työn kimppuun..
Hyvää ja parempaa tätä vuotta kaikille!