Niin, se on jälleen ja edelleen se liian lyhyt hevonen. Jos ei halua hevosta vaihtaa, niin se on lyhennettävä huovat. Huovasta en sitten muistanut ennen kuvaa ottaa. Mutta kesken purkamisen nappasin pari kuvaa.
Kyseessä on tuollainen liukueste alushuopa, jossa nyt sattuu olemaan molemmin puolin selkärankaa tuollaiset erilliset fyllingit ja jättää siis selkärangantilan jolloin pystyn tämän käyttämään meidän rungottoman satulan alla, joka liukuu taakse omalla huovallaan.
 |
| Kanttinauhaa purkamassa, huopa vielä alkuperäismitoissaan. |
 |
| Vaahtomuovi (?) fyllingit lyhennyksen alla. |
Ja valmis huopa lyhennettynä. Pientä parantelua ja heikennystä(?) tein huopaan samalla. Fyllingit olivat alkuperäisessä huovassa niin lyhyet, että ne liikkuivat huovan sisällä edes takaisin. Eli kumpikin puoli saattoi olla ihan eri kohdilla huovassa. Jätin ne siis sen verran pidemmiksi, että eivät pääse liikkumaan. Alkuperäisessä huovassa oli lisäksi tarranauha takana, jonka sai auki ja täytteitä muokattua. Sen jätin kokonaan pois, eli tätä ei nyt saa auki, mutta ajattelin, että jos johonkin sitä fyllinkiä tarvii, niin sen voi tehdä taitellen siitä päälyshuovasta. Mutta osat ovat tallessa, että jos joskus tulee tarvis, niin saan ne kyllä lisättyä huopaan. Ja uskomatonta kyllä, sain tämän ommeltua ompelukoneella! Kerrankin ei tarvinut inhottua käsinompelua harrastaa.
Sitten pikatikkinä testasin tuunausta turparemmiin. Enkkuturpiksia löytyy jos jonkinmoisella koristeella, mutta näitä remonttiturpiksia vähemmälti. Se sitten innosti tuunaustestiin.
Tämä kiinnitystapa ei oo hyvä, mutta ehkä semmosena kertatuunauksena kisoihin tvs. menis. Lisäksi tuo materiaali ei kestä semmosta pidempää käyttöä. Se oli ihan tiedossakin, ihan tahallaan sellaista ostin testatakseni erinlaisia kiinnitysvaihtoehtoja. Ja tietysti perfektionistia häiritsee hopeiset bling blingit turparemmissä, jossa on messinkiset soljet. Se ei onneksi kuvasta erotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti