It´s alive!

Kahden ja puolen vuoden hiljaiselo. Sehän ei tarkoita, että en olisi tehnyt mitään, vaan aika ei ole riittänyt kirjoitteluun. Katsotaan miten jatkossa.
Tässä kuitenkin vähän kaikenlaisia viimeaikaisia kyhäilyjä.

Virkattuja poneja. Ekassa kuvassa etualalla oleva on ensimmäinen versio. Tässä kuvassa jo puolisen vuotta tytöllä rakastettavana ollut seiska veikasta tehty ponimus. Taustalla hieman hillitymmän kokoinen nalle langasta tehty poni.

Ja vielä toinen nalle langasta tehty poni. Taustalla sama poni, kuin edellisessä kuvassa.

 Yksi poni olisi vielä tuloillaan. Hirveen söpöjä ovat kyllä. Ja kivoja tehdä, kun voi palasia virkkailla aina pikkuhiljaa.

Itselle tein mustan pipon, jossa heijastinlanka mukana. Näkyy hyvin lenkkeillessä.

Ja sitten iski vähän pupupipo innostus

Ja sitten kettupipo innostus.

Saa nähdä mikä pipo innostus seuraavana vuorossa.

Joululahjaksi piti kokeilla askarrella myös yksi unisieppari.

Sitten papalle kämmekkäät, kun kädet palelee.

Ja vähän piirustelua. Näin jossain taulun, jossa oli jokin tämän tyyppinen kuva. Jäi mieleen, niin tein itelle. Piti kyllä maalata öljyväreillä, mutta jäi tähän lyijykynäasteelle.

Tää on äitin tekemä tossu, joka on menossa pesukoneeseen kutistumaan. Tää oli vaan niin ihana ja valtava, että oli pakko saaha kuva.

Ja sitten vähän kerrosrivinousun ja valepalmikon opettelua.

Ja vaikka ite teen hirveästi kaikkea käsitöitä, niin nämä ehkä kauneimmat sukat ikinä sain joululahjaksi äitiltä. Ei meinaa raskia käyttää...

Ja koska minä olen vanha. Eiku en ole vanha, mutta boikotoin nykynuorison paljaiden nilkkojen muotia, niin tein itselleni nätit nilkuttimet (lyhyet, nilkkaan tulevat säärystimet =nilkuttimet). Nämä sen takia, että noi kengät mitkä investoin oli niin nätit, mutta niin lyhyt vartiset, että eihän niitten kanssa näillä pakkasilla pärjänny, ku nilkat vaan paleltuu.